La vie parisienne: syyskuuta 2013

Juuri kun pääsin leijumasta miten hienot säät täällä on, saman tien tulikin täysi syksy. Koko viikon on satanut ja ollut pilvistä, ja ensi viikko ei näyttäisi olevan yhtään parempi. Suomessa sen sijaan kesä ilmeisesti vaan jatkuu ja jatkuu! No, mutta jaksan vielä elätellä toiveita, ettei tämä sää jatku yhtä ankeana seuraavat 6 kuukautta...

Huonoista säistä johtuen kulunut viikko on ollut aika tylsä, koska ei ole paljon huvittanut kotoa mihinkään lähteä. Viime viikonloppuna tosin pidettiin Miskan ja kolmen muun Helsingistä tulleen opiskelijan kanssa pienimuotoiset Suomi-iltamat meidän kämpillä. Ranskalaistenhan juhlimiskulttuuri on tunnetusti vähän meitä suomalaisia sivistyneempää (lue: tylsempää), joten oli kiva välillä hengailla suomalaisporukalla. Ranskalaisesta kulttuurista otettiin kuitenkin parhaat palat (juusto, viinirypäleet ja etenkin viini!) Tarkoitus oli mennä vielä jatkamaan baariin, mutta koska päästiin lähtemään liikkeelle vasta kahden aikaan, suurin osa lähibaareista oli jo menossa kiinni. Lopulta löydettiin kuitenkin aivan Place de Clichyn tuntumasta yksi terassi, joka oli kyllä aivan ryöstöhintainen mutta ainakin auki. Hengailtiin siellä melkein neljään, eikä paikka vielä silloinkaan näyttänyt kiinni menemisen merkkejä. Helsingin kaupunkikin voisi ottaa vähän ranskanpojilta mallia, kello kymmenenhän on aivan naurettava aika laittaa terassit kiinni!

Suomi-ilta

Tuuli ja Antti ottamassa pohjalaiseen tyyliin mittaa toisistaan

Opiskelut ovat pyörähtäneet jo kunnolla käyntiin, ja opettajat pitävät kyllä huolta siitä, ettei vapaa-aikaa ainakaan ole liikaa. Tykkään kuitenkin valitsemistani kursseista ja etenkin ranskan kurssilla on aina hauskaa, koska opettaja on aika persoonallinen tapaus. Tyyppi vetää oppilaiden ääntämysvirheet (joita tulee PALJON) ihan läskiksi ja suhtautuu vähintäänkin dramaattisesti, jos kukaan ei osaa vastata hänen kysymyksiinsä ("C'est une catastrophe!" = "Tämähän on ihan katastrofi!) Jos joltain lipsahtaa vahingossa sanakin englanniksi, opettaja kauhistelee että mikäs barbaarien kieli tuo on. Tuolla kurssilla uskaltaa siis yrittää puhua, ja omille mokilleen voi vain nauraa. Alan olla jo aika optimistinen sen suhteen, että joskus vielä oikeasti opin puhumaan ranskaa (vaikka välillä se tuntuu aika kaukaiselta haaveelta!) Kielioppi on jo suurimmaksi osaksi tuttua espanjasta, ja luulinkin espanjan osaamisesta olevan pelkkää hyötyä ranskanopiskelussa, kunnes huomasin tilaavani leipomossa leipää sanoen "Deux baguettes, por favor". Yllättävän helposti nuo kielet menevät sekaisin...

Tämä viikonloppu on mennyt aika pitkälti kouluhommia hoitaessa, joskin eilen meillä oli yksi ruotsalainen kaveri istumassa iltaa ja tänään käytiin juomassa kaakaot ja vähän kävelemässä pitkin Seinen rantaa. On ollut pelottavaa huomata, miten nopeasti viikot täällä vierähtävät ohi. Itselläni on luentoja maanantaista torstaihin, Miskalla keskiviikotkin ovat vapaat. Siitä huolimatta tuntuu, että viikko ja viikonloppu on ohi ihan hujauksessa. Ollaan tunnetusti maailman huonoimpia saamaan asioita aikaiseksi, ja jo pelkkien käytännön juttujen hoitaminen kestää meiltä viikkokausia. Nyt ollaan saatu sentään jo pankkitilit avattua, mutta vielä täytyisi hoitaa kännykkäliittymät ja opiskelijahintaiset matkakortit... Ollaan myös alettu suunnitella viikonloppureissuja, joita voisi syksyn aikana tehdä, sillä bussi- ja junamatkat ovat täällä nopeita eivätkä maksa juuri mitään. Suunnitelmissa olisi ainakin ehtiä Lontooseen, Amsterdamiin, Normandiaan ja Etelä-Ranskaan, jos opiskelut antavat myöten. Onneksi meillä on viikon syysloma lokakuun lopussa, jolloin ainakin jonkun noista reissuista voi toteuttaa. Olisi kiva ehtiä myös vaikka minne muualle, mutta onneksi meillä on vielä kevätlukukausikin aikaa. Jo pelkästään Pariisissa ja sen ympäristössä on nähtävää koko vuodeksi. Aika paljon ollaan kierrelty kaupungilla, mutta paljon on silti vielä näkemättä. Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus käydä tsekkaamassa Versaillesin palatsi.

Auringonlasku Seinellä viimeisenä kesäpäivänä

Uusi lempiherkku - crêpe!

Vaihtareita piknikillä Sacré Coeurin portailla

Viini-ilta Åsan kanssa

Siinä taas viimeisimmät kuulumiset, à bientôt!

22. elokuuta seistiin viimein Miskan kanssa Charles De Gaullen lentoasemalla ja lähdettiin etsimään tietä väliaikaiselle asunnolle meidän uudessa kotikaupungissa. Edessä oli siis 9 kuukautta Erasmus-vaihtareina. Nyt tuosta on jo pari viikkoa aikaa ja paljon on kerennyt tapahtua. Ensimmäinen viikko yövyttiin siis 15.:sta kaupunginosassa Etelä-Pariisissa, oikein mukavassa kaksiossa. Yliopiston orientaatioviikko vaihtareille alkoi heti seuraavanaa päivänä. Suurimpana yllätyksenä tuli ehkä vaihtareiden suuri määrä - jo pelkästään tuohon Welcome Programiin osallistui n. 600 vaihtaria, ja siinä oli vasta puolet lopullisesta määrästä (loput saapuivat viime viikon lopussa ennen kurssien alkua). Sciences Po (eli meidän yliopisto) on siis tunnettu kansainvälisyydestään, mutta en silti ihan tällaista vaihtarimäärää ollut osannut odottaa.

Orientaatioviikon aikana järjestettiin kaikenmoista menoa ja meininkiä, mutta jotkin tapahtumat olivat vähän pettymys juuri siksi, että porukkaa oli liikaa. Aika moniin vaihtareihin tuli silti tutustuttua sekä omasta Welcome Groupista että muualta. Meille järjestettyä ohjelmaa olivat mm. kävelykierros kaupungilla, ranskalainen piknik ja erilaiset baaritapahtumat iltaisin. Lisäksi jouduimme ihan oikeasti opiskelemaan, sillä orientaatioon kuului ns. metodologia-kurssi, jolla käytiin läpi yliopiston opiskelukäytäntöjä. Ranskalainen esseemalli paradokseineen ja problematiikoineen (niinpä, mitä?) tuli aika järkytyksenä ja jäi kyllä edelleen epäselväksi, mutta onneksi ainakaan englanninkielisillä kursseilla sen orjallista noudattamista ei aina vaadita. Myös ryhmien välillä oli isoja eroja työmäärän suhteen, Miska joutui omassa ryhmässään pitämään esitelmiä ja kirjoittamaan pieniä introja, kun taas meikäläisen ryhmässä ei tullut kotitehtäviä laisinkaan. En valita!

Muutenkin vuosi tässä yliopistossa tulee olemaan aika erilainen kokemus verrattuna Helsingin yliopiston rentoon hengailuun, jota opiskeluksikin kutsutaan. Olin toki osannut jokseenkin varautua tulevaan, sillä useampikin kaveri tai tuttu on ollut täällä aiemmin vaihdossa ja kertonut yliopiston meiningistä. Sääntöjen tiukkuus riippuu proffasta, mutta yleisesti ottaen yliopistossa vallitsee täysi natsimeininki varsinkin mitä tulee myöhästymis- ja poissaolopolitiikkaan. Itse saatoin ansaita itselleni ensimmäisen poissaolon jo ensimmäisenä varsinaisena kurssipäivänä, sillä saavuin ranskantunnille minuutin myöhässä. Edellinen kurssi oli loppunut varttia aikaisemmin, missä ajassa piti vaihtaa rakennusta, etsiä oikea luokka ja jonottaa vessaan. En tosin vieläkään ole varma, sainko poissaolon vai ainoastaan varoituksen, sillä ymmärsin opettajan ranskasta ainoastaan sanan "poissaolo"... Ja poissaolojahan saa olla kultakin kurssilta maksimissaan kolme, ja jokaisesta täytyy olla virallinen selitys.

Kurssit ovat täällä myös huomattavasti Helsinkiä työläämpiä, minkä on saanut huomata jo tällä ensimmäisellä viikolla. Useimmille kursseille oli luettavana pakollisia artikkeleita jo ennen ensimmäistä luentoa, ja kurssien suoritukseen kuuluu kirja-arvosteluja, esseitä, esitelmiä ja yleensä vielä loppukoe. Ja paljon luettavaa! Hyvä puoli on se, että kurssit ovat myös paljon Helsingin kursseja kiinnostavampia. Itse otin syksylle kursseja diplomatiasta, ympäristöpolitiikasta, Latinalaisen Amerikan politiikasta ja politiikan etiikasta. Erityisesti tuo diplomatiakurssi on erittäin mielenkiintoinen, koska proffa on entinen Saksan suurlähettiläs ja kurssilla saa siis kerrankin kuulla diplomatian käytännöistä, ei vain maailmanpolitiikan teorioista. Toisaalta samainen proffa kutsuu kaikkia sukunimillä ja haluaa myös, että häntä itseään puhutellaan suurlähettilääksi... Häntä ei myöskään saisi keskeyttää, eli jos myöhästyy luennolta, on parempi jättää kokonaan tulematta. Onneksi muilla kursseilla meininki on ollut vähän rennompaa, yhdellä kurssilla saa jopa SYÖDÄ (kamalan radikaalia...)

Kielipuoli on lähtenyt käyntiin vähän hitaanpuoleisesti, mutta kyllä tämä tästä. Positiivista oli huomata, että ranskankurssilla pystyn ymmärtämään suurimman osan opettajan puheista (johtuen ehkä siitä, että opettaja puhuu hitaasti kuin vajaaälyisille...) Metrossa ja kadulla ihmisten hölötys menee kyllä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos täysin sujuvasti. Mutta hiljaa hyvä tulee! Onneksi täällä pärjää englannillakin ihan kohtuullisesti. Usein jos yritän hoitaa asioita säälittävällä ranskallani, paikalliset vaihtavat suosista englantiin (isku vasten kasvoja!)

Ai niin, nyt ollaan asuttu viikko tässä meidän vakituisessa kämpässä. Tämä tuntuu suorastaan kartanolta, neliöitä on yli 40 ja makkarin ja olkkarin välissä niin pitkä käytävä, että tuntuu melkein kuin tässä olisi kaksi eri asuntoa. Toisaalta hyvä, että ainakin on kummallekin omaa rauhaa! Täältä löytyy kaikki mitä tarvitaan, pesukonetta myöten. Asunto on Place de Clichyn lähistöllä 9.:nnessä kaupunginosassa Pohjois-Pariisissa. Lähellä tunnettuja nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Moulin Rouge ja Sacre Coeur. Alue on ehkä vähän Pariisin keskusta-alueita eläväisempää, mutta meistä oikein mukava ja viihtyisä paikka asustaa. Matkaa keskustaan ja yliopistolle on noin neljä kilometriä, eli kävellenkin pääsee jos aikaa on. Metrolla matka taittuu allee kymmenessä minuutissa, kun vain ensin kävelee noin kymmenen minuutin matkan isommalle asemalle, josta pääsee suoraa linjaa vaihtamatta. Ei siis paha ollenkaan!

Luentojen ja Welcome Weekin lisäksi aikaa on tullut vietettyä kiertelemällä kaupungilla (vieläkään ei ole kunnolla iskenyt tajuntaan, että Seinen ranta ja nähtävyydet ovat arkipäiväisiä hengailupaikkoja) ja uusien kavereiden kanssa piknikeillä. Eipä paljon parempaa paikkaa piknikille voisikaan keksiä kuin valaistun Eiffel-tornin juurella tai Sacre Coeurin portailla katsellen auringonlaskussa kylpevää Pariisia. Juuston- ja viininkulutukseni uhkaakin riisteäytyä käsistä. Mutta c'est la vie - jos brie-juuston saa alle kahdella ja hyvää viiniä alle kolmella eurolla, mitä muutakaan voi odottaa. Säätkin ovat olleet enimmäkseen täysin kesäiset, tänäänkin yli 30 astetta. Ilmastoimattomissa luentosaleissa se tosin tarkoittaa tuskaisia kaksituntisia...

Siinäpä oikeastaan tiivistettynä kuulumiset viimeiseltä parilta viikolta. Yritän jatkossa kirjoittaa vähän lyhyempiä postauksia useammin, kunhan tämä alkukiire tästä rauhoittuu.

Lopuksi vielä muutama kuva meidän asunnosta, naapurustosta ja muista meiningeistä.