Itsenäisyyspäivä Lontoossa ja shampanjaa, eli joulukuun kuulumiset

Bonjouria taas!

Noniin, vielä joulukuu pitäisi päivittää niin sitten ollaan turvallisesti vuoden 2014 puolella. Joulukuun ehdoton kohokohta oli matka Lontooseen itsenäisyyspäivän aikaan. Olin juuri saanut rutistettua viimeisetkin kouluhommat valmiiksi, lukuunottamatta viimeistä tenttiä joka häämötti vielä edessä juuri ennen lähtöä Suomeen lomille. Tunsin jo kuitenkin ansaitun loman alkaneen kun istuimme Miskan kanssa bussissa matkalla kohti Lontoota. Joo aivan, bussissa - Pariisista Lontooseenhan menisi myös juna, jolla matka taittuisi reilussa 2 tunnissa, mutta valitettavasti se on sen verran kallista lystiä ellei varaa lippuja kuukausia ennen, että kaltaistemme opiskelijoiden piti etsiä halvempaa vaihtoehtoa. Onneksi sellainen löytyi bussiyhtiöiltä pilkkahintaan - matkat Lontooseen ja takaisin maksoivat vain 15 puntaa, eli alle 20 euroa suunta. Toki halvan hinnan kääntöpuoli oli 8 tunnin istuminen bussissa suuntaansa, mutta kun halvalla sai niin se tuntui pieneltä pahalta. Uskomatonta ajatella, että Suomessa yhdensuuntainen, opiskelijahintainen, junalippu Helsingistä Pohjanmaalle saattaa nykyään maksaa pahimmillaan 35 euroa, ja sitten pääsen matkustamaan kahden mahtavan eurooppailaisen metropolin väliä alle puolella siitä. 

Kaikista parasta oli, että bussimatkat sujuivat todella mukavasti kumpaankin suuntaan. Lähdimme Pariisista perjantaina 6.12 11 aamupäivällä, ja saavuimme Lontooseen aikataulun mukaisesti klo 18 illalla (huom. tunnin aikaero meidän eduksemme). Matkalla oli yksi huoltoasemapysähdys eväiden ostoa varten, bussissa oli vessa ja rajaa ylittäessä bussista piti nousta joka tapauksessa, joten yhtäjaksoista paikallaan istumista oli korkeintaan kolme tuntia kerrallaan jos sitäkään. Saavuimme Lontooseen juuri parahiksi itsenäisyyspäivän pippaloihin, jotka Miskan Lontoossa opiskeleva kaveri Matias (jonka luona myös yövyimme) järjesti kämpillään. Paikalla oli muitakin Lontoon suomalaisia ja ilta oli oikein hauska. Yle Areenasta pystyi katsomaan itsenäisyyspäivän viettoa Tampere-talossa, mikä oli ihan mukavaa, vaikkei siihen kukaan kauheasti jaksanut keskittyäkään. Myöhemmmin yöllä menimme vielä paikalliseen pubiin, jossa meno oli tosiaan aika aitoa!

Itsenäisyyspäivän tarjoiluja

Linnanjuhlat ulkosuomalaisittain

Lauantaina kiertelimme kaupungilla ja käveltyä tuli paljon. Kävimme mm. viikonloppumarkkinoilla, Sohossa, Matiaksen yliopistolla ja monessa muussa paikassa. Sää ei ollut mikään loistavin, mutta ainakaan ei satanut. Olen ollut Lontoossa kerran aiemmin mutta silloin vain yhden päivän ajan, joten nyt kaupungista ehti saada paljon laajemman kuvan. Illalla söimme simpukoita (nam) ja kävimme toisissa suomalaisten opiskelijoiden järkkäämissä bileissä, mutta valitettavasti olin kai vilustunut paria päivää aikaisemmin koska tunsin oloni todella kipeäksi illalla. Päätin kuitenkin sinnitellä loman loppuun Buranan ja Matiaksen ihmetroppien voimalla. Sunnuntaina kävimme Miskan kanssa Tower of Londonissa, mikä oli itselleni, tällainen historiafriikki kuin olen, pitkäaikainen unelma. Vaikkakin se oli melko kallis, reissu oli meille muuten niin halpa ettei se haitannut, ja mielestäni kokemus oli rahan arvoinen. Olisin viihtynyt Towerissa tuntikausia, ja tuntuikin että aika loppui kesken kun putiikki laitettiin kuudelta kiinni. Illalla näimme vielä opiskelijakaveriani Anninaa, joka oli sattumoisin samaan aikaan Lontoossa lomalla.

Siiderillä. Kaiken ranskalaisen viinin jälkeen erittäin hyvää!

Tower Bridge

Näyttävä auringonlasku Towerista

Jouluvalaistuksia

Tower of London

Beefeater sotilaineen Towerissa

Maanantai oli kiireisin päivä, mutta ehdimme hyvin kaiken mitä halusimmekin. Sää oli upea, ja kävimme ensin Westminster Abbeyssa ja matkalla sinne tsekkasimme paikalliset joulumarkkinat. Abbey oli Towerin lisäksi toinen kokemus, joka sai sisäisen historiafriikkini kirkumaan onnesta. Kaikki ne satoja vuosia vanhat patsaat ja kuninkaiden ja kuningattarien haudat! Miska saikin väkisin raahata minut ulos Abbeysta, koska muuten koko päivä olisi kulunut siellä. Abbeysta menimme hakemaan liput illan Mamma Mia -näytökseen (toinen longtime dream) ja siitä menimme vielä pariksi tunniksi British Museumiin. Se oli kaikeksi onneksi ilmainen ja sielläkin toki saisi kulumaan päiviä, mutta itselleni tärkeintä oli päästä näkemään muumiot, minkä kerkesin ihan hyvin. Illalla menimme vielä Novello Theatreen Mamma Mia -näytökseen, mikä vastasi kaikkia odotuksiani. Olen elokuvan suuri fani ja yllätyin iloisesti huomatessani, että teatteriversioonkin on mahdollista saada halpoja lippuja. Suoraan esityksestä kiirehdimme Victoria Coach Stationille ja yöbussiimme kohti Pariisia, johon ehdimmekin aivan hyvin. Tulomatka oli yhtä vaivaton kuin mennessä, ja nukuimme suurimman osan ajasta. Tällä kertaa bussi tosin ajoi lauttaan, kun mennessä olimme olleet kanaalin alittavassa junassa, ja jouduimme nousta bussista lauttamatkan ajaksi. Aika kului kuitenkin ihan hyvin lautan kahvilassa kaakaota juodessa, ja loppumatkan Ranskan puolella nukuin kuin tukki. Pariisiin saavuimme tunnin etuajassa ja oli ihanaa päästä omaan sänkyyn jatkamaan unia, varsinkin kun olin tuossa vaiheessa jo todella pahassa flunssassa, kun en ollut ehtinyt lepäämään koko viikonloppuna.

Joulumarkkinat Thamesin rannalla

Big Ben. Pakkohan sen kanssa oli päästä kuvaan!

Westminster Abbey

London Eye

Muumio, jee! 8)

Covent Garden

And I did.

Innoissani odottamassa musikaalin alkua

Loma oli siis todella onnistunut ja edullinenkin, kiitos siitä kuuluu etenkin Matiakselle, joka majoitti meidät. Ihastuimme molemmat Lontooseen ja pariisilaisia huomattavasti kohteliaampiin lontoolaisiin, ja kieltämättä paluu bussiasemalta kotiin yrmeiden pariisilaisten ympäröimänä aamuruuhkassa pisti jokseenkin harmittamaan. Pariisissa alkoivat kuitenkin noihin samoihin aikoihin todella kauniit ja aurinkoiset joulusäät, ja flunssasta selvittyäni olin taas aivan Pariisin lumoissa kävellessäni auringonpaisteessa, +15 asteessa pitkin Seinen rantoja. Oli erittäin vaikea motivoitua lukemaan vielä viimeiseen tenttiin, mutta onnistuin joten kuten. Miska lähti viimeiseksi viikonlopuksi kavereidensa kanssa Amsterdamiin ja itse vietin sen ajan opiskellen. Tenttipäivänä meinasi käydä köpelösti, kun olin kääntänyt herätyksen vahingossa pois päältä ja nukuin pommiin. Sciences Po:lla ei ole minkäänlaisia uusintamahdollisuuksia mikä tarkoitaa, että tentin missatessani olisin feilannut koko 10 opintopisteen kurssin, johon olin laittanut lukukauden aikana jo aika paljon työtä. Heräsin onneksi puolta tuntia ennen tenttiä ja todistin, että pakon edessä ihminen pystyy mitä ihmeellisimpiin suorituksiin. Olin tenttisalissa viisi minuuttia ennen tentin alkua, vaikka yleensä pelkästään matka yliopistolle vie puoli tuntia.

Kyllä tämä räntäsateen voittaa.

Tentin jälkeen minulla oli jäljellä enää yksi kokonainen päivä Pariisissa ennen joululomaa Suomessa. Vietin illan Geraldinen ja hänen venezuelalaisen poikaystävänsä kanssa drinkeillä Hard Rock Cafessa ja seuraavana päivänä lähdimme päiväreissulle Champagnen maaseudulle. Oli ihana päästä hetkeksi pois kaupungista, ja mielenkiintoista nähdä paikka, missä kaikki maailmankuulu shampanja valmistetaan. Kävimme shampanjamuseossa ja pääsimme maistelemaan shampanjaa. Tarkoitus oli vierailla myös joulumarkkinoilla, kunnes selvisi ettei niitä kyseisessä kaupungissa edes ole. Päivä oli kuitenkin todella onnistunut ja hyvä lopetus lukuvuodelle. Oli tosin surullista sanoa hyvästit Geraldinelle, joka oli ollut yksi parhaista ystävistäni lukuvuoden ajan. Mutta, ainakin nyt on hyvä syy joskus mennä käymään Venezuelassa!

Hard Rock Cafessa drinkeillä (ja jälkkäreillä...)

Shampanjan maistelua Champagnessa

Épernay ja Champagnen maaseutua

Loppujoulukuu menikin Suomessa. Lukuvuosi Pariisissa oli loistava mutta oli ihanaa myös palata välillä kotiin saunan, ruisleivän ja lattialämmityksen luvattuun maahan :) 

Hyvää joulua!

Marraskuu & karu paluu arkeen

Heips!

Kuten lupasin, kirjoitan nyt siis pikakelauksella kuvaukset loppuvuodestani Pariisissa. Marraskuun kohdalla tehtävä on helppo, sillä kerrottavaa ei paljon ole. Etelä-Ranskasta palattuani tulin samantien kipeäksi, ja jouduin jättämään koko viikon luennot väliin. Onneksi poissaoloja ei ennestään ollut, joten en joutunut asiasta vaikeuksiin. Sciences Po:han tosiaan sallii korkeintaan kaksi poissaoloa per kurssi, ja kolmannen sattuessa joutuu tuomariston eteen esittämään kaikista kolmesta viralliset selitykset (oikeasti!)

Joka tapauksessa, kun flunssasta selvisin, loppukuu menikin sitten kirjaimellisesti arkisissa merkeissä. Sciences Po:n karu todellisuus iski syysloman jälkeen vasten kasvoja aika rajusti. Tein to do -listan kaikista loppulukukauden deadlineista, ja lopputulos oli aika karmeaa katsottavaa. Joka viikko oli useampikin dedis, koska kaikki esitelmäni, loput esseeni ja kokeeni olivat marraskuussa tai heti joulukuun alussa. Tämä tarkoitti 3 esseetä, 4 esitelmää ja 4 koetta neljässä viikossa. Voitte siis varmaan arvata, miksei tästä kuusta ole paljon kerrottavaa...

Muutama mukava juttu kuukauteen kuitenkin mahtui. Kävin venezuelalaisen ystäväni Geraldinen kanssa ensimmäistä kertaa Erasmus-bileissä, jotka järjestettiin Seinellä seilaavalla veneellä. Bileet olivat ihan kivat, joskin hintaan kuuluva risteily oli aikamoinen pettymys, sillä vene seilasi Seineä Eiffel-tornin kohdalta pois siihen suuntaan, missä ei ole muuta nähtävää kuin toimistorakennuksia. Joka tapauksessa oli kiva päästä pitkästä aikaa tanssimaan, koska, uskomatonta mutta totta, en ollut käynyt koko syksynä yhdelläkään klubilla. 

Bile-risteilyllä Seinellä

Myöhemmin marraskuussa Vilja, ystäväni ja entinen kämppikseni Pasilan ajoilta, tuli poikaystävänsä kanssa Pariisiin viikonlopuksi. Vilja on vuoden vaihdossa Etelä-Ranskassa, ja oli todella kiva vertailla kokemuksia vaihdosta ja muutenkin vaihtaa kuulumisia. Lauantai-illalla kävimme Champs-Élyséen joulumarkkinoilla juomassa vin chaudia (=kuumaa viiniä, eli punaviiniglögiä) ja ihmettelemässä muutenkin meininkiä. Ihmisiä oli ihan liikaa ja muutenkin joulumarkkinat tuolla kadulla tuntuivat jokseenkin tekaistuilta (niin kuin olivatkin). Ihan hauskaa oli silti käydä, kun Suomessa tuollainen joulumarkkinaperinne on vielä aika alkutekijöissä. Muutenkin jouluvalot yms. joulusälä toivat mukavaa piristystä pimeäänn ja sateiseen syksyyn. Myöhemmin menimme sitten meille syömään ja siitä lähibaariin.

Joulumarkkinoilla Viljan kanssa

Jouluvalaistusta

Joulumarkkinakojuja Champs-Élyséellä

Mieleenpainuvin kokemus marraskuussa oli ehkä kuitenkin kiitospäivä. Olen tietysti nähnyt amerikkalaista kiitospäivänviettoa televisiossa monesti, mutta en koskaan ole päässyt itse sitä kokemaan ja olen ollut kiinnostunut näkemään millaista se on. Onnekseni amerikkalaiset Sciences Po -vaihtarit päättivät järjestää omat kiitospäiväpippalot ja meitä ei-amerikkalaisiakin kutsuttiin mukaan. Oli tosi mukavaa päästä näkemään miten kiitospäivää vietetään ja etenkin maistelemaan kiitospäiväruokia. Tottakai illallinen oli vähän improvisoitu näin Ranskassa kun ollaan, esimerkiksi kalkkunan sijasta tarjolla oli kanaa. Ruoka oli kuitenkin herkullista. Oma suosikkini oli jälkiruokana tarjottu 'pumpkin pie', kurpitsapiirakka. Ilta oli kokonaisuudessaan todella onnistunut ja hauska.

Åsan ja Zoen kanssa kiitospäivän vietossa

Kiitospäivän ruokia

Juhlaporukkaa

Marraskuussa täytin myös 23 (valitettavasti). Oli hauskaa huomata vihdoin saavuttaneensa sen iän, että vanheneminen ei enää ole kiva juttu. Koska synttärini olivat keskellä viikkoa, osuivat pahimpaan tenttikauteen ja koska en pitänyt 23. syntymäpäivää mitenkään erityisen merkittävänä, en juhlistanut vanhenemistani sen kummemmin. Otin ainoastaan vapaapäivän opiskelustressistä, kävin kiertelemässä kaupungilla ja illalla kävimme Miskan kanssa syömässä hyvää sushia lähiravintolassa.

Marraskuun tullessa loppuunsa tajusin, miten nopeasti lukukausi Pariisissa oli kulunutkaan. Sanonta "arki on arkea kaikkialla" pitää paremmin kuin hyvin paikkansa, ja marraskuussa sen vasta huomasikin. Koulukiireiden lomassa aika kului kuin siivillä ja joulukuun alkaessa tajusin, että ensimmäinen neljän kuukauden rupeama oli kulunut nopeammin kuin olin tajunnutkaan. Esimerkiksi monet reissut, joita olin suunnitellut tekeväni syksyn aikana, jäivät kiireessä tekemättä (mikä oli toisaalta hyvä, koska pysyin budjetissani paremmin kuin hyvin). Toisaalta päätin myös, että keväällä yritän suunnitella ajankäyttöni paremmin, jottei lukuvuoden päättyessä tulisi fiilistä, että jotain olennaista on jäänyt tekemättä.

Seuraavaksi kirjoitan vielä joulukuun kuulumiset, ja siitä sitten uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin!

Lokakuun parhaat

Moikka taas!


Todennäköisesti olette jo ehtineet unohtaa mut tän yli kahden kuukauden tauon aikana. Ajattelin blogin aloittaessani, että olisi helppo juttu kirjoitella silloin tällöin kuulumisia tänne, mutta syystä ja toisesta elämä Pariisissa oli loppusyksystä niin kiireistä, etten ehtinyt edes katsoa ottamiani kuvia läpi, saati sitten kirjoittaa blogia. No, nyt kuitenkin on uusi vuosi ja yritän skarpata blogin suhteen ja poikkeuksellisesti jatkaa skarppausta lukuvuoden loppuun.

Ajattelin kuitenkin, että hyvä olisi kirjoitella tänne parit kuulumiset viime vuodelta, jotka jäivät kiireiden takia kertomatta. Teen siis erilliset postaukset viimeisistä kuukausista ja niihin liittyvistä tärkeimmistä jutuista.

Lokakuu oli aika hyvä, vaikkakin kiireinen kuukausi. Alkukuusta säät Pariisissa olivat vielä suhtkoht hyvät, eikä koulutyö painanut vielä pahasti päälle. Parasta kuitenkin oli se, että sain kaksi erittäin tärkeetä vierasta kyläilemään - ensin Barcelonan aikaisen saksalaisen ystäväni Katrinin, jota tapaan kirjaimellisesti kerran kahdessa vuodessa, ja paria viikkoa myöhemmin Johannan, joka on paras ystäväni jo siltä kaukaiselta ajalta ennen tietokoneita ja Internetiä. Kuun lopussa koitti vielä kauan odotettu syysloma yliopistolta ja Etelä-Ranskan matka, josta bloggasin jo aiemmin.

Mutta takaisin lokakuun tapahtumiin Pariisissa. Katrin saapui tänne siis jo lokakuun alussa, eli en ollut itsekään ehtinyt täällä vielä kauaa asua kun sain jo toimia turistioppaana. Kiertelimme paljon kaupunkia viikonlopun aikana, söimme hyvin ja ennen kaikkea vaihdoimme kuulumisia. Meilä on siinä mielessä hauska suhde, että eri maissa ollessamme pidämme melko huonosti yhteyttä, mutta aina kun tapaamme uudestaan pitkänkin ajan jälkeen, tuntuu kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Sama fiilis oli tälläkin kerralla. Se on tosiystävyyttä se!

Kaikki ei mennyt viikonlopun aikana ihan niin kuin etukäteen oli suunniteltu, varsinkin siksi että sää oli koko viikonlopun aika surkea. Ehdimme kuitenkin nähdä paljon kaupunkia siitä huolimatta. Viimeisenä iltana katsoimme vielä Midnight in Paris -leffan, mikä oli hauskaa etenkin sen jälkeen kun olimme hengailleet päivät elokuvan kuvauspaikoilla.

Ensimmäisen illan illallisella

Yritettiin matkia cancan-tyttöjä...

Montmartren kukkulalla

Trocadero-puistossa

Seuraava viikko ja viikonloppu menikin aikalailla koulujuttuja tehdessä, sillä lokakuussa alkoivat ensimmäisten kurssien deadlinet. Kaksi viikkoa Katrinin jälkeen saapui kuitenkin Johanna, ja sain taas kaivatun viikonlopun erossa kouluhommista. Kiertelimme jälleen kaupungilla ja tällä kertaa aurinkokin pilkisti pilvien takaa useammankin kerran. Nähtävyydet tuli kierrettyä taas, mutta onneksi ne ovat sen verran näyttäviä ettei niihin heti kyllästy. Lisäksi pääsimme tekemään nyt nekin asiat, jotka Katrinin kanssa jäivät väliin - esimerkiksi käymään ylhäällä Montparnassen pilvenpiirtäjässä, mistä oli kaunis näkymä iltavalaistun Pariisin yli. Yksi asia, mitä Eiffel-torniin jonottavat turistit eivät tule ajatelleeksi on, että kun sen huipulle lopulta pääsee, ei tietenkään näe Eiffeliä kaupunkikuvassa. Sen sijaan Montparnassen pilvenpiirtäjä on kaikessa moderniudessaan täysi rumilus eikä se istu ollenkaan Pariisin maisemiin, joten mikäs sen parempaa kuin nousta sen huipulle ja ihastella Pariisia koko komeudessaan sieltä käsin. Kaikista parasta on, että koska monikaan turisti ei tätä tule ajatelleeksi, jonot pilvenpiirtäjään ovat olemattomat verrattuna Eiffeliin. Nousu ylös maksoi opiskelijaltakin 10 euroa ja aikuiselta 13 eikä ylhäällä ollut juuri muuta tekemistä kuin maisemien pällistely, mutta näkymä oli kyllä hieno, sanoisin että kerran käydessä hintansa väärti.

Katakombeihin emme tosin päässeet (taaskaan). Olin yrittänyt sinne jo aikaisemmin Katrinin kanssa ja Johannan kanssa tulin viimeistään siihen tulokseen, että sunnuntai on huonoin mahdollinen aika siihen. Katakombit ovat siis Pariisin alla olevissa verkostoissa sijaitsevat hautaholvit, joihin on siirretty 1800-luvulla 6 miljoonan pariisilaisen luut täyttyviltä hautausmailta. Luut on aseteteltu mitä mielikuvituksellisimpiin asetelmiin ja on sanomattakin selvää, että paikka on suosittu. Katakombeihin päästetään kuitenkin turvallisuusriskien vuoksi vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, mikä luonnollisesti tarkoittaa satojen metrien ja useiden tuntien jonoja viikonloppuisin. Se jäi meiltäkin siis seuraavaan kertaan.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Johannankin kanssa näkemisestä oli kulunut aikaa ja juteltavaa riitti niin paljon, että yhtenä iltana jäimme istumaan iltaa vain meille. Olemme tunteneet toisemme polvenkorkuisista asti ja vaikkemme nykyään näe kamalan usein, juttua riittää senkin edestä silloin kuin taas tavataan. Kävimme kuitenkin myös ulkona ja löysimme kivoja uusia ruokapaikkoja ja mukavia baareja. Erityisesti tykkäsin ihan kotini läheltä löytyneestä sushi-mestasta ja baarista, joka hyvin epä-pariisimaiseen tyyliin oli kohtuuhintainen ja meno rentoa. Aloin tuon viikonlopun myötä tykätä tästä asuinalueesta entistä enemmän. Ja tottakai viimeisenä iltana kävimme myös viineillä ja juustoilla ja jälkiruuaksi tilasimme créme brûlét, nam!

Nähtävyyksiä ihanassa auringonpaisteessa

Näkymä Montparnassen pilvenpiirtäjän huipulta

Hyvää sushia, ja paljon!

Kiva paikallinen kuppila

Viimeisen illan viinit ja juustot

Siinä oikeastaan lokakuun tärkeimmät. Näin tietysti kavereita myös Pariisissa, mm. Zoen ja Åsan kanssa vietimme tyttöjen pizza-iltaa ja Suomi-bileet saivat jatkoa. Kävin myös muutamassa paikassa Pariisissa, missä en ollut ennen käynyt, esim. Maraisin keskiaikaisessa kaupunginosassa ja Saint-Martinin kanaalilla. Kaiken kaikkiaan kuukausi kului tosi nopeasti ja marraskuussa odottikin jo kaikki ei niin kiva - tentit, esseet, esitelmät ja muut dedikset.

Pizza-ilta tyttöjen kanssa

Canal Saint-Martin

Suomi-ilta

Viikko Etelä-Ranskassa

Lokakuu osoittautui niin yllättävän kiireiseksi, että blogin päivittäminen jäi kokonaan. Ajattelinkin siis nyt julkaista kaksi postausta lyhyen ajan sisään, ensimmäisen viime viikon syyslomasta, jonka vietin Etelä-Ranskassa, ja toisen lokakuun tapahtumista muuten.

Viime viikko oli siis meidän yliopistolla lomaviikko. Miskan kanssa päätettiinkin käyttää se hyödyksi ja lähteä johonkin reissuun, ja hyvien säiden toivossa valittiin kohteeksi Etelä-Ranskan rannikko. Kohde tuntui oikealta valinnalta, koska ei oltu kumpikaan siellä suunnalla vielä käyty, ja kun Ranskassa kerran ollaan niin onhan se kiva tutustua maahan muutenkin kuin Pariisissa oleskelemalla. 

Valinta osoittautuikin todella onnistuneeksi. Meillä ei lähtiessä ollut muuta suunnitelmaa kuin lento Nizzaan ja juna Marseillesta takaisin Pariisiin. Päätettiinkin sitten olla ensin kolme yötä Nizzassa, minkä jälkeen kaksi yötä Marseillessa. Nizzaan lähdettiin ankean sateisesta ja kylmästä Pariisista klo 7 aamulennolla. Siksi olikin aivan uskomatonta laskeutua Nizzaan, jossa aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöäkin oli reilusti yli 20 astetta. Meidän varaama kahden tähden hotelli oli todella hyvällä paikalla rannan tuntumassa, ja lähdettiinkin samantien kävelemään rantabulevardille. (Oltiin nukuttu edellisenä yönä vain pari tuntia, joten aluksi oli suunnitelmissa ottaa päikkärit - aurinkoinen sää kuitenkin antoi sen verran energiaa, että lähdettiin suoraan liikkeelle.)

Nizzan rantabulevardi

Näkymä rantaan

Rannalta lähdettiin kipuamaan vanhan kaupungin laidalla sijaitsevalle kukkulalle, jonka päällä oli joskus sijainnut jonkin sortin linnoitus. Kukkulalta näkymät olivatkin upeat sekä rantaan että toisella puolella kukkulaa sijaitsevaan satamaan. Kukkulan laelta löytyi myös upea (tosin keinotekoinen) vesiputous sekä hieno hautausmaa (kuulostaa vähän oudolta, mutta ranskalaiset hautausmaat ovat sen verran koristeellisia että niitä voi pitää jopa nähtävyyksinä). Syötiin sitten siellä ylhäällä jäätelöt ja iltapäivällä laskeuduttiin vanhaan kaupunkiin.

Vesiputous

Näkymä kukkulalta kaupunkiin

Satama

Paikallinen hautausmaa

Vanha kaupunki oli todella nätti paikka käveleskellä ympäriinsä, niin kuin vanhat kaupungit yleensä. Kapeita katuja, pieniä putiikkeja ja kahviloita, sekä meikäläisen henkilökohtainen suosikki: italiaisia jäätelöbaareja vaikka muille jakaa. Iltapäivän lopulla siirryttiin vielä rantaan katsomaan auringonlaskua (vaikka säät oli kesäiset, vuodenajan tajusi siitä että aurinko alkoi laskea jo viiden maissa). Oltiin ostettu lähikaupasta mukaan pussikaljat/viinit (pikkuviinipullot sopii loistavasti siihen tarkotukseen lonkeroiden yms. puutteessa!), mutta auringon laskiessa lämpötilakin laski tosi nopeasti, ja lähdettiinkin pian takaisin hotellille.

Vanhassa kaupungissa

Pussikaljoilla/-viineillä

Illalla palattiin vielä vanhaan kaupunkiin syömään, ja löydettiinkin paikka, jossa kolmen ruokalajin menun sai alle 20 eurolla. Ja annokset oli isoja! Nizza ei siis ollenkaan ole niin kallis, mitä usein luullaan.

Seuraavana päivänä oli pilvistä ja vähän sateli, mutta lämmintä joka tapauksessa. Päätettiin lähteä junalla läheiseen Eze-nimiseen kylään, josta oltiin luettu kehuja netistä. Tiedettiin, että kylä olisi jonkin sortin kukkulalla ja sinne joutuisi juna-asemalta kävellä, mutta ei oltu kuitenkaan ihan varauduttu siihen mitä perillä odotti - useamman kilometrin pituinen, erittäin huonosti hoidettu polku. Heti polun alussa oli kyltti, jossa suositeltiin käyttämään vaelluskenkiä - itsehän olin lähtenyt matkaan ballerinoissa. No, mutta ei auttanut muu kuin lähteä kiipeämään. Välillä polulla oli jonkin sortin "portaat" (lue: epämääräisiä kiviröykkiöitä porrasmaisessa muodostelmassa), välillä vain muuten kiviä. Polku oli nimetty Nietzchen mukaan, koska hän oli kuulemma löytänyt insipiraationsa kirjoittaa kuljettuaan sillä. Aika ajoin polun varrella oli kylttejä, joissa oli joku sitaatti Nietzcheltä: useimmiten ne käsittelivät ikuisuutta (miltä kiipeäminen kyllä tuntui). Miska totesikin, että tällä matkalla se varmaan oli keksinyt, että Jumala on kuollut...

Kenkävalinta ei ihan osunut oikeaan...

Tätä polkua kelpasi kiivetä...

Alla muutaman kymmenen metrin pudotus...

Näkymät polun varrelta

Melkein perillä!

Vaikeasta maastosta ja ajoittaisista sadekuuroista huolimatta oltiin molemmat tyytyväisiä, että oltiin valittu polkureitti eikä bussia, jolla olisi päässyt ylös kylään suoraan Nizzasta. Näkymät polun varrelta merelle ja vuoristoon olivat upeat, eikä sääkään haitannut, sillä kiivetessä tuli muutenkin hiki. Ylös kylään päästessä vaiva palkittiin, sillä keskiaikaisen tunnelman pystyi vielä nykyaikanakin aistimaan. Vanhassa kaupungissa ei ollut mitään moottoriajoneuvoja, joten vanhoilla kujilla sai seikkailla kaikessa rauhassa. Ylimpänä kylässä oli erikoinen kaktuspuutarha ja vanhan linnoituksen rauniot, jonne sisäänpääsystä piti maksaa mutta josta näkymät olivat sitäkin upeammat. Illalla otettiin helpompi reitti Nizzaan eli bussi - yksi kerta Nietzchen polulla oli ihan tarpeeksi. Illallinen syötiin jälleen kerran vanhassa kaupungissa, eikä jouduttu pettymään taaskaan niin laatuun kuin hintaankaan - täytyy myös mainita, että puolen litran viinikarahvi irtosi ravintolassa vitosella (eli samalla hinnalla, mitä olin edellisenä iltana maksanut tilattuani erehdyksessä hanaveden sijasta pullovettä).

Ezen keskiaikainen kylä

Kaktuspuutarha

Näkymä kylän huipulta

Kolmantena ja viimeisenä päivänä Rivieralla otettiin jälleen juna, tällä kertaa Monacoon. Olin itse odottanut Monacoon pääsyä aikalailla, Miskalle sinne meno ei ollut edes välttämättömyys. Täytyy kyllä sanoa, että odotuksiin nähden Monaco oli pettymys. Olin ajatellut, että paikka olisi yhtä glamouria ja säihkettä, mutta asukkkaiden rikkauden huomasi oikeastaan vain sataman huvijahdeista sekä merkkiliikkeiden määrästä. Kaiken lisäksi Monacossa ei juuri ollut mitään nähtävää. Me ei tosin ehditty ollenkaan lahden toiselle puolelle vanhaankaupunkiin, jossa olisi ilmeisesti ollut ainakin Grimaldien palatsi ja joku vanha linnoitus, mutta se ei edes kauheasti jäänyt harmittamaan. Käveltiinkin vain rantaa pitkin Monte Carlon kasinolle, jossa käytiin sisälläkin (harmi, ettei siellä saanut ottaa kuvia!). Miska halusi välttämättä päästä pelaamaan pelikoneella, johon sai maksettua vain setelillä. Ei tarvittu kuin yksi virhepainallus ja sinne meni koko 10 euron panos... Tilanne, jossa olin itse todella tyytyväinen, etten ole ikinä koittanut onneani pelikoneiden kanssa. 

Yksi asia, joka Monacosta jäi päällimmäisenä mieleen, oli kuitenkin pariskunta, jotka kuljettaja toi kasinon eteen juuri kun siinä seisoskeltiin. Komeasta autosta astui ensin ulos lyhyt, noin 60-70 -vuotias, äärimmäisen yliruskettunut (lue: oranssi), kalliisti pukeutunut mies, ja heti perään noin 185-senttinen itäeurooppalaisen näköinen kaunotar varmaan muutaman tonnin vaatteet päällä ja aurinkolasit silmillä. Tämä pariskunta meni siinä sitten käsi kädessä viereiseen ravintolaan lounastamaan samalla, kun piccolo parkkeerasi auton kasinon eteen. Mielestäni tilanne oli niin klassinen kuin suoraan jostain elokuvasta, ettei voinut kuin nauraa kun sen näki omin silmin oikeassa elämässä... Mitäpä rahalla ei saisi!

Monaco

Monte Carlon kasino

Muutamia huvijahteja

Monacossa viihdyttiin lopulta vain muutama tunti, ja jatkettiin siitä uudelleen junalla ihan Italian rajalle asti pieneen Menton-nimiseen kaupunkiin. Mentonistakin oltiin luettu internetistä, jossa sitä kuvailtiin mm. "Ranskan helmeksi" kauneutensa takia. Kaupunki olikin todella ihana. Syötiin myöhäiseksi lounaaksi todella hyvää pizzaa ihan rannan vieressä, minkä jälkeen lähdettiin kävelemään vanhaan kaupunkiin (kuinkahan mones sellainen jo tällä reissulla!). Tämäkin vanha kaupunki oli kukkulan laella, ja todella nätti. Otettiin kojusta aitoa italialaista jäätelöä (makua pistaasi-nutella, ai että!) ja drinkkien jälkeen lähdettiin takaisin Nizzaan. Illalliseksi syötiin meksikolaisessa alkupalalautanen puoliksi, oli nimittäin maha sen verran täynnä vielä niistä Mentonin pizzoista.

Pizzaa Mentonissa

Pelattiin petankkia rantakivillä, ja oli niille muutakin käyttöä...

Mentonin vanha kaupunki

Torstaina lähdettiin keskipäivän junalla kohti Marseillea; tosin alettiin molemmat tulla toisiin ajatuksiin, koska oltiin ehditty niin ihastua Nizzan seutuun. Kaiken lisäksi torstaina oli paras sää siihen mennessä - auringossa valehtelematta lähemmäs 30 astetta. Marseillen sää sen sijaan lupaili melkein 10 astetta viileämpää ja puolipilvistä... Ei kuitenkaan auttanut, koska junaliput ja hotelli oli jo varattuna. Kahden aikaan saavuttiin siis Marseilleen. Oltiin varattu hotelli ihan juna-aseman vierestä, koska oltiin haluttu olla käytännöllisiä: seutu oli kuitenkin sen verran kämäistä (vaikka hotelli oli saman hintainen kuin aiempikin), että Nizzasta lähtö alkoi harmittaa entistä enemmän. Lähettiin kuitenkin siitä sitten satamaan kävelemään. Täytyy sanoa, että satama-alueesta tuli ihan mieleen Helsinki. Vaikka oltiin samoilla korkeuksilla kuin Rivierallakin, palmuja ei näkynyt ja oli muutenkin hyvin samanlainen tunnelma kuin Suomessa kesällä. 

Meillä meinasi iskeä paniikki, kun tajuttiin että kello on neljä ja kaikki sataman ravintolat olivat sulkemassa lounasajan ja illallisen välisiksi tunneiksi. Löydettiin onneksi paikka, josta saatiin vielä ruokaa - itse tosin tilasin vahingossa kinkku-vuohenjuustosalaatin (listassa luki pelkkä vuohenjuusto), enkä oikein kinkusta piittaa... No mutta maha tuli kuitenkin täyteen. Käveltiin siitä vielä yhteen linnoitukseen, josta oli hyvät näkymät kaupunkiin. Pimeän tullen tehtiin vielä kävelykierros vanhassa kaupungissa (missäs muuallakaan), minkä jälkeen palattiin satamaan illalliselle. Syötiin erittäin hyvät sushit ja jatkettiin siitä ekstemporee vielä yksille läheiseen irkkupubiin. Tajuttiin siellä, että onkin Halloween, ja pubissa oli just aloittamassa livebändi soittamaan. Bändi osoittautuikin tosi hyväksi, ja päädyttiin ottamaan vielä toisetkin. Olin niin innoissani, kun sai pitkästä tuopin oikeeta siideriä! Oli myös hauska nähdä ranskalaiset vauhdissa, kun bändi huudatti yleisöä jollain ranskalaisella biisillä, jonka kertsi meni suunilleen näin: "Uuuu! Aaaa!"

Marseillen vanhassa satamassa

Satama illalla

Halloween irkkupubissa

Seuraavana päivänä kysyttiin hotellin respasta, olisiko lähistöllä mitään kivoja maalaiskyliä, koska kaupungeissa pyörimisen jälkeen oltaisiin haluttu nähdä vähän toisenlaisiakin paikkoja. Respa suositteli Aix-en-Provencea, jonne pääsi nopeasti junalla, joten lähdettiin sitten sinne. Sinne päästessä tosin huomattiin, että marseillelaisten käsitys "maalaiskylästä" on vähän eri kuin meidän: paikka oli kyllä hieno, mutta ihan täysi kaupunki. Marseille taitaa tosin olla Pariisin jälkeen Ranskan toiseksi suurin kaupunki, joten siihen nähden Aix-en-Provence oli huomattavasti rauhallisempi. Kaupungissa oli paljon vanhoja rakennuksia ja suihkulähteitä, mutta oltiin kyllä päivän päätteeksi vähän pettyneitä, että kehuttu Provencen maaseutu jäi nyt tällä kertaa näkemättä. Illalla kuitenkin syötiin todella hyvin Marseillessa, löydettiin ravintola, josta sai 15 eurolla kolmen ruokalajin todella hyvä menun. Henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi lohi-tartar, eli sitruunalla kypsytetty raaka lohi. Ai että! Illan päätteeksi palattiin vielä edellisen illan irkkupubiin, mutta koska tällä kertaa siellä ei ollut livebändiä, oli menokin aika kuiva (vaikka oli perjantai), ja lähdettiin jo yksien tuoppien jälkeen. 

Aix-en-Provence

Aix-en-Provence

Lohi-tartar. Nam!

Viimeisenä päivänä meillä oli juna Pariisiin kahdeksalta illalla. Ennen sitä käytiin kuitenkin kahdella eri risteilyllä: ensin Ifin saarella, jossa on vanha linnoitusvankila. Vankila on tullut tunnetuksi Monte Criston kreivi -romaanin tapahtumapaikkana. Paikka oli ihan mielenkiintoinen, varsinkin jos jaksoi lukea kuvaukset selleistä (toiset jaksoi, toiset ei...): esim. yhdessä sellissä oli erään kapinallisjohtajan ruumis lojunut rangaistuksena yhdeksän vuotta. Seuraava risteily oli kahden tunnin risteily Calanqueseille, eli kalkkikivikukkuloille. Niitä on Marseillen ympäristössä merenrannassa lukuisia, ja ne olivat kyllä mahtavan näköisiä veneeltä katsottuna. Risteily oli kuitenkin ehkä vähän liian pitkä ja yläkannella sen verran kylmä tuuli, että olenkin ollut viikon flunssassa sen jälkeen. Oli kuitenkin sen arvoista! Risteilyt olivat meidän mielestä Marseillen parasta antia, itse kaupunki kun ei ollut mitenkään erityisen kaunis. 

Monte Criston kreivi...

If-saarelta

If-saari ja linnoitusvankila

Kalkkikivivuoria

Auringonlasku satamassa

Illalla hypättiin sitten Pariisiin menevään TGV-luotijunaan. Matka kesti vaivaiset kolme tuntia, ja ottaen huomioon että päästiin junalla muutaman metropysäkin päähän kotoa, se oli huomattavasti nopeampi vaihtoehto kuin lentäminen. Kaiken lisäksi jonkin käsittämättömän tarjouksen vuoksi ykkösluokan liput olivat tuolla vuorolla halvempia kuin kakkosluokan, eli saatiin vielä matkustaa erittäin mukavasti. Kaiken kaikkiaan siis tosi onnistunut loma, ja vähän jopa harmitti palata näihin Pariisin sateisiin säihin. En voi muuta kuin suositella Etelä-Ranskaa!