Kuten lupasin, kirjoitan nyt siis pikakelauksella kuvaukset loppuvuodestani Pariisissa. Marraskuun kohdalla tehtävä on helppo, sillä kerrottavaa ei paljon ole. Etelä-Ranskasta palattuani tulin samantien kipeäksi, ja jouduin jättämään koko viikon luennot väliin. Onneksi poissaoloja ei ennestään ollut, joten en joutunut asiasta vaikeuksiin. Sciences Po:han tosiaan sallii korkeintaan kaksi poissaoloa per kurssi, ja kolmannen sattuessa joutuu tuomariston eteen esittämään kaikista kolmesta viralliset selitykset (oikeasti!)
Joka tapauksessa, kun flunssasta selvisin, loppukuu menikin sitten kirjaimellisesti arkisissa merkeissä. Sciences Po:n karu todellisuus iski syysloman jälkeen vasten kasvoja aika rajusti. Tein to do -listan kaikista loppulukukauden deadlineista, ja lopputulos oli aika karmeaa katsottavaa. Joka viikko oli useampikin dedis, koska kaikki esitelmäni, loput esseeni ja kokeeni olivat marraskuussa tai heti joulukuun alussa. Tämä tarkoitti 3 esseetä, 4 esitelmää ja 4 koetta neljässä viikossa. Voitte siis varmaan arvata, miksei tästä kuusta ole paljon kerrottavaa...
Muutama mukava juttu kuukauteen kuitenkin mahtui. Kävin venezuelalaisen ystäväni Geraldinen kanssa ensimmäistä kertaa Erasmus-bileissä, jotka järjestettiin Seinellä seilaavalla veneellä. Bileet olivat ihan kivat, joskin hintaan kuuluva risteily oli aikamoinen pettymys, sillä vene seilasi Seineä Eiffel-tornin kohdalta pois siihen suuntaan, missä ei ole muuta nähtävää kuin toimistorakennuksia. Joka tapauksessa oli kiva päästä pitkästä aikaa tanssimaan, koska, uskomatonta mutta totta, en ollut käynyt koko syksynä yhdelläkään klubilla.
 |
| Bile-risteilyllä Seinellä |
Myöhemmin marraskuussa Vilja, ystäväni ja entinen kämppikseni Pasilan ajoilta, tuli poikaystävänsä kanssa Pariisiin viikonlopuksi. Vilja on vuoden vaihdossa Etelä-Ranskassa, ja oli todella kiva vertailla kokemuksia vaihdosta ja muutenkin vaihtaa kuulumisia. Lauantai-illalla kävimme Champs-Élyséen joulumarkkinoilla juomassa vin chaudia (=kuumaa viiniä, eli punaviiniglögiä) ja ihmettelemässä muutenkin meininkiä. Ihmisiä oli ihan liikaa ja muutenkin joulumarkkinat tuolla kadulla tuntuivat jokseenkin tekaistuilta (niin kuin olivatkin). Ihan hauskaa oli silti käydä, kun Suomessa tuollainen joulumarkkinaperinne on vielä aika alkutekijöissä. Muutenkin jouluvalot yms. joulusälä toivat mukavaa piristystä pimeäänn ja sateiseen syksyyn. Myöhemmin menimme sitten meille syömään ja siitä lähibaariin.
 |
| Joulumarkkinoilla Viljan kanssa |
 |
| Jouluvalaistusta |
 |
| Joulumarkkinakojuja Champs-Élyséellä |
Mieleenpainuvin kokemus marraskuussa oli ehkä kuitenkin kiitospäivä. Olen tietysti nähnyt amerikkalaista kiitospäivänviettoa televisiossa monesti, mutta en koskaan ole päässyt itse sitä kokemaan ja olen ollut kiinnostunut näkemään millaista se on. Onnekseni amerikkalaiset Sciences Po -vaihtarit päättivät järjestää omat kiitospäiväpippalot ja meitä ei-amerikkalaisiakin kutsuttiin mukaan. Oli tosi mukavaa päästä näkemään miten kiitospäivää vietetään ja etenkin maistelemaan kiitospäiväruokia. Tottakai illallinen oli vähän improvisoitu näin Ranskassa kun ollaan, esimerkiksi kalkkunan sijasta tarjolla oli kanaa. Ruoka oli kuitenkin herkullista. Oma suosikkini oli jälkiruokana tarjottu 'pumpkin pie', kurpitsapiirakka. Ilta oli kokonaisuudessaan todella onnistunut ja hauska.
 |
| Åsan ja Zoen kanssa kiitospäivän vietossa |
 |
| Kiitospäivän ruokia |
 |
| Juhlaporukkaa |
Marraskuussa täytin myös 23 (valitettavasti). Oli hauskaa huomata vihdoin saavuttaneensa sen iän, että vanheneminen ei enää ole kiva juttu. Koska synttärini olivat keskellä viikkoa, osuivat pahimpaan tenttikauteen ja koska en pitänyt 23. syntymäpäivää mitenkään erityisen merkittävänä, en juhlistanut vanhenemistani sen kummemmin. Otin ainoastaan vapaapäivän opiskelustressistä, kävin kiertelemässä kaupungilla ja illalla kävimme Miskan kanssa syömässä hyvää sushia lähiravintolassa.
Marraskuun tullessa loppuunsa tajusin, miten nopeasti lukukausi Pariisissa oli kulunutkaan. Sanonta "arki on arkea kaikkialla" pitää paremmin kuin hyvin paikkansa, ja marraskuussa sen vasta huomasikin. Koulukiireiden lomassa aika kului kuin siivillä ja joulukuun alkaessa tajusin, että ensimmäinen neljän kuukauden rupeama oli kulunut nopeammin kuin olin tajunnutkaan. Esimerkiksi monet reissut, joita olin suunnitellut tekeväni syksyn aikana, jäivät kiireessä tekemättä (mikä oli toisaalta hyvä, koska pysyin budjetissani paremmin kuin hyvin). Toisaalta päätin myös, että keväällä yritän suunnitella ajankäyttöni paremmin, jottei lukuvuoden päättyessä tulisi fiilistä, että jotain olennaista on jäänyt tekemättä.
Seuraavaksi kirjoitan vielä joulukuun kuulumiset, ja siitä sitten uuteen vuoteen ja uusiin seikkailuihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti