Lokakuun parhaat

Moikka taas!


Todennäköisesti olette jo ehtineet unohtaa mut tän yli kahden kuukauden tauon aikana. Ajattelin blogin aloittaessani, että olisi helppo juttu kirjoitella silloin tällöin kuulumisia tänne, mutta syystä ja toisesta elämä Pariisissa oli loppusyksystä niin kiireistä, etten ehtinyt edes katsoa ottamiani kuvia läpi, saati sitten kirjoittaa blogia. No, nyt kuitenkin on uusi vuosi ja yritän skarpata blogin suhteen ja poikkeuksellisesti jatkaa skarppausta lukuvuoden loppuun.

Ajattelin kuitenkin, että hyvä olisi kirjoitella tänne parit kuulumiset viime vuodelta, jotka jäivät kiireiden takia kertomatta. Teen siis erilliset postaukset viimeisistä kuukausista ja niihin liittyvistä tärkeimmistä jutuista.

Lokakuu oli aika hyvä, vaikkakin kiireinen kuukausi. Alkukuusta säät Pariisissa olivat vielä suhtkoht hyvät, eikä koulutyö painanut vielä pahasti päälle. Parasta kuitenkin oli se, että sain kaksi erittäin tärkeetä vierasta kyläilemään - ensin Barcelonan aikaisen saksalaisen ystäväni Katrinin, jota tapaan kirjaimellisesti kerran kahdessa vuodessa, ja paria viikkoa myöhemmin Johannan, joka on paras ystäväni jo siltä kaukaiselta ajalta ennen tietokoneita ja Internetiä. Kuun lopussa koitti vielä kauan odotettu syysloma yliopistolta ja Etelä-Ranskan matka, josta bloggasin jo aiemmin.

Mutta takaisin lokakuun tapahtumiin Pariisissa. Katrin saapui tänne siis jo lokakuun alussa, eli en ollut itsekään ehtinyt täällä vielä kauaa asua kun sain jo toimia turistioppaana. Kiertelimme paljon kaupunkia viikonlopun aikana, söimme hyvin ja ennen kaikkea vaihdoimme kuulumisia. Meilä on siinä mielessä hauska suhde, että eri maissa ollessamme pidämme melko huonosti yhteyttä, mutta aina kun tapaamme uudestaan pitkänkin ajan jälkeen, tuntuu kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan. Sama fiilis oli tälläkin kerralla. Se on tosiystävyyttä se!

Kaikki ei mennyt viikonlopun aikana ihan niin kuin etukäteen oli suunniteltu, varsinkin siksi että sää oli koko viikonlopun aika surkea. Ehdimme kuitenkin nähdä paljon kaupunkia siitä huolimatta. Viimeisenä iltana katsoimme vielä Midnight in Paris -leffan, mikä oli hauskaa etenkin sen jälkeen kun olimme hengailleet päivät elokuvan kuvauspaikoilla.

Ensimmäisen illan illallisella

Yritettiin matkia cancan-tyttöjä...

Montmartren kukkulalla

Trocadero-puistossa

Seuraava viikko ja viikonloppu menikin aikalailla koulujuttuja tehdessä, sillä lokakuussa alkoivat ensimmäisten kurssien deadlinet. Kaksi viikkoa Katrinin jälkeen saapui kuitenkin Johanna, ja sain taas kaivatun viikonlopun erossa kouluhommista. Kiertelimme jälleen kaupungilla ja tällä kertaa aurinkokin pilkisti pilvien takaa useammankin kerran. Nähtävyydet tuli kierrettyä taas, mutta onneksi ne ovat sen verran näyttäviä ettei niihin heti kyllästy. Lisäksi pääsimme tekemään nyt nekin asiat, jotka Katrinin kanssa jäivät väliin - esimerkiksi käymään ylhäällä Montparnassen pilvenpiirtäjässä, mistä oli kaunis näkymä iltavalaistun Pariisin yli. Yksi asia, mitä Eiffel-torniin jonottavat turistit eivät tule ajatelleeksi on, että kun sen huipulle lopulta pääsee, ei tietenkään näe Eiffeliä kaupunkikuvassa. Sen sijaan Montparnassen pilvenpiirtäjä on kaikessa moderniudessaan täysi rumilus eikä se istu ollenkaan Pariisin maisemiin, joten mikäs sen parempaa kuin nousta sen huipulle ja ihastella Pariisia koko komeudessaan sieltä käsin. Kaikista parasta on, että koska monikaan turisti ei tätä tule ajatelleeksi, jonot pilvenpiirtäjään ovat olemattomat verrattuna Eiffeliin. Nousu ylös maksoi opiskelijaltakin 10 euroa ja aikuiselta 13 eikä ylhäällä ollut juuri muuta tekemistä kuin maisemien pällistely, mutta näkymä oli kyllä hieno, sanoisin että kerran käydessä hintansa väärti.

Katakombeihin emme tosin päässeet (taaskaan). Olin yrittänyt sinne jo aikaisemmin Katrinin kanssa ja Johannan kanssa tulin viimeistään siihen tulokseen, että sunnuntai on huonoin mahdollinen aika siihen. Katakombit ovat siis Pariisin alla olevissa verkostoissa sijaitsevat hautaholvit, joihin on siirretty 1800-luvulla 6 miljoonan pariisilaisen luut täyttyviltä hautausmailta. Luut on aseteteltu mitä mielikuvituksellisimpiin asetelmiin ja on sanomattakin selvää, että paikka on suosittu. Katakombeihin päästetään kuitenkin turvallisuusriskien vuoksi vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, mikä luonnollisesti tarkoittaa satojen metrien ja useiden tuntien jonoja viikonloppuisin. Se jäi meiltäkin siis seuraavaan kertaan.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Johannankin kanssa näkemisestä oli kulunut aikaa ja juteltavaa riitti niin paljon, että yhtenä iltana jäimme istumaan iltaa vain meille. Olemme tunteneet toisemme polvenkorkuisista asti ja vaikkemme nykyään näe kamalan usein, juttua riittää senkin edestä silloin kuin taas tavataan. Kävimme kuitenkin myös ulkona ja löysimme kivoja uusia ruokapaikkoja ja mukavia baareja. Erityisesti tykkäsin ihan kotini läheltä löytyneestä sushi-mestasta ja baarista, joka hyvin epä-pariisimaiseen tyyliin oli kohtuuhintainen ja meno rentoa. Aloin tuon viikonlopun myötä tykätä tästä asuinalueesta entistä enemmän. Ja tottakai viimeisenä iltana kävimme myös viineillä ja juustoilla ja jälkiruuaksi tilasimme créme brûlét, nam!

Nähtävyyksiä ihanassa auringonpaisteessa

Näkymä Montparnassen pilvenpiirtäjän huipulta

Hyvää sushia, ja paljon!

Kiva paikallinen kuppila

Viimeisen illan viinit ja juustot

Siinä oikeastaan lokakuun tärkeimmät. Näin tietysti kavereita myös Pariisissa, mm. Zoen ja Åsan kanssa vietimme tyttöjen pizza-iltaa ja Suomi-bileet saivat jatkoa. Kävin myös muutamassa paikassa Pariisissa, missä en ollut ennen käynyt, esim. Maraisin keskiaikaisessa kaupunginosassa ja Saint-Martinin kanaalilla. Kaiken kaikkiaan kuukausi kului tosi nopeasti ja marraskuussa odottikin jo kaikki ei niin kiva - tentit, esseet, esitelmät ja muut dedikset.

Pizza-ilta tyttöjen kanssa

Canal Saint-Martin

Suomi-ilta