Viikko Etelä-Ranskassa

Lokakuu osoittautui niin yllättävän kiireiseksi, että blogin päivittäminen jäi kokonaan. Ajattelinkin siis nyt julkaista kaksi postausta lyhyen ajan sisään, ensimmäisen viime viikon syyslomasta, jonka vietin Etelä-Ranskassa, ja toisen lokakuun tapahtumista muuten.

Viime viikko oli siis meidän yliopistolla lomaviikko. Miskan kanssa päätettiinkin käyttää se hyödyksi ja lähteä johonkin reissuun, ja hyvien säiden toivossa valittiin kohteeksi Etelä-Ranskan rannikko. Kohde tuntui oikealta valinnalta, koska ei oltu kumpikaan siellä suunnalla vielä käyty, ja kun Ranskassa kerran ollaan niin onhan se kiva tutustua maahan muutenkin kuin Pariisissa oleskelemalla. 

Valinta osoittautuikin todella onnistuneeksi. Meillä ei lähtiessä ollut muuta suunnitelmaa kuin lento Nizzaan ja juna Marseillesta takaisin Pariisiin. Päätettiinkin sitten olla ensin kolme yötä Nizzassa, minkä jälkeen kaksi yötä Marseillessa. Nizzaan lähdettiin ankean sateisesta ja kylmästä Pariisista klo 7 aamulennolla. Siksi olikin aivan uskomatonta laskeutua Nizzaan, jossa aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpöäkin oli reilusti yli 20 astetta. Meidän varaama kahden tähden hotelli oli todella hyvällä paikalla rannan tuntumassa, ja lähdettiinkin samantien kävelemään rantabulevardille. (Oltiin nukuttu edellisenä yönä vain pari tuntia, joten aluksi oli suunnitelmissa ottaa päikkärit - aurinkoinen sää kuitenkin antoi sen verran energiaa, että lähdettiin suoraan liikkeelle.)

Nizzan rantabulevardi

Näkymä rantaan

Rannalta lähdettiin kipuamaan vanhan kaupungin laidalla sijaitsevalle kukkulalle, jonka päällä oli joskus sijainnut jonkin sortin linnoitus. Kukkulalta näkymät olivatkin upeat sekä rantaan että toisella puolella kukkulaa sijaitsevaan satamaan. Kukkulan laelta löytyi myös upea (tosin keinotekoinen) vesiputous sekä hieno hautausmaa (kuulostaa vähän oudolta, mutta ranskalaiset hautausmaat ovat sen verran koristeellisia että niitä voi pitää jopa nähtävyyksinä). Syötiin sitten siellä ylhäällä jäätelöt ja iltapäivällä laskeuduttiin vanhaan kaupunkiin.

Vesiputous

Näkymä kukkulalta kaupunkiin

Satama

Paikallinen hautausmaa

Vanha kaupunki oli todella nätti paikka käveleskellä ympäriinsä, niin kuin vanhat kaupungit yleensä. Kapeita katuja, pieniä putiikkeja ja kahviloita, sekä meikäläisen henkilökohtainen suosikki: italiaisia jäätelöbaareja vaikka muille jakaa. Iltapäivän lopulla siirryttiin vielä rantaan katsomaan auringonlaskua (vaikka säät oli kesäiset, vuodenajan tajusi siitä että aurinko alkoi laskea jo viiden maissa). Oltiin ostettu lähikaupasta mukaan pussikaljat/viinit (pikkuviinipullot sopii loistavasti siihen tarkotukseen lonkeroiden yms. puutteessa!), mutta auringon laskiessa lämpötilakin laski tosi nopeasti, ja lähdettiinkin pian takaisin hotellille.

Vanhassa kaupungissa

Pussikaljoilla/-viineillä

Illalla palattiin vielä vanhaan kaupunkiin syömään, ja löydettiinkin paikka, jossa kolmen ruokalajin menun sai alle 20 eurolla. Ja annokset oli isoja! Nizza ei siis ollenkaan ole niin kallis, mitä usein luullaan.

Seuraavana päivänä oli pilvistä ja vähän sateli, mutta lämmintä joka tapauksessa. Päätettiin lähteä junalla läheiseen Eze-nimiseen kylään, josta oltiin luettu kehuja netistä. Tiedettiin, että kylä olisi jonkin sortin kukkulalla ja sinne joutuisi juna-asemalta kävellä, mutta ei oltu kuitenkaan ihan varauduttu siihen mitä perillä odotti - useamman kilometrin pituinen, erittäin huonosti hoidettu polku. Heti polun alussa oli kyltti, jossa suositeltiin käyttämään vaelluskenkiä - itsehän olin lähtenyt matkaan ballerinoissa. No, mutta ei auttanut muu kuin lähteä kiipeämään. Välillä polulla oli jonkin sortin "portaat" (lue: epämääräisiä kiviröykkiöitä porrasmaisessa muodostelmassa), välillä vain muuten kiviä. Polku oli nimetty Nietzchen mukaan, koska hän oli kuulemma löytänyt insipiraationsa kirjoittaa kuljettuaan sillä. Aika ajoin polun varrella oli kylttejä, joissa oli joku sitaatti Nietzcheltä: useimmiten ne käsittelivät ikuisuutta (miltä kiipeäminen kyllä tuntui). Miska totesikin, että tällä matkalla se varmaan oli keksinyt, että Jumala on kuollut...

Kenkävalinta ei ihan osunut oikeaan...

Tätä polkua kelpasi kiivetä...

Alla muutaman kymmenen metrin pudotus...

Näkymät polun varrelta

Melkein perillä!

Vaikeasta maastosta ja ajoittaisista sadekuuroista huolimatta oltiin molemmat tyytyväisiä, että oltiin valittu polkureitti eikä bussia, jolla olisi päässyt ylös kylään suoraan Nizzasta. Näkymät polun varrelta merelle ja vuoristoon olivat upeat, eikä sääkään haitannut, sillä kiivetessä tuli muutenkin hiki. Ylös kylään päästessä vaiva palkittiin, sillä keskiaikaisen tunnelman pystyi vielä nykyaikanakin aistimaan. Vanhassa kaupungissa ei ollut mitään moottoriajoneuvoja, joten vanhoilla kujilla sai seikkailla kaikessa rauhassa. Ylimpänä kylässä oli erikoinen kaktuspuutarha ja vanhan linnoituksen rauniot, jonne sisäänpääsystä piti maksaa mutta josta näkymät olivat sitäkin upeammat. Illalla otettiin helpompi reitti Nizzaan eli bussi - yksi kerta Nietzchen polulla oli ihan tarpeeksi. Illallinen syötiin jälleen kerran vanhassa kaupungissa, eikä jouduttu pettymään taaskaan niin laatuun kuin hintaankaan - täytyy myös mainita, että puolen litran viinikarahvi irtosi ravintolassa vitosella (eli samalla hinnalla, mitä olin edellisenä iltana maksanut tilattuani erehdyksessä hanaveden sijasta pullovettä).

Ezen keskiaikainen kylä

Kaktuspuutarha

Näkymä kylän huipulta

Kolmantena ja viimeisenä päivänä Rivieralla otettiin jälleen juna, tällä kertaa Monacoon. Olin itse odottanut Monacoon pääsyä aikalailla, Miskalle sinne meno ei ollut edes välttämättömyys. Täytyy kyllä sanoa, että odotuksiin nähden Monaco oli pettymys. Olin ajatellut, että paikka olisi yhtä glamouria ja säihkettä, mutta asukkkaiden rikkauden huomasi oikeastaan vain sataman huvijahdeista sekä merkkiliikkeiden määrästä. Kaiken lisäksi Monacossa ei juuri ollut mitään nähtävää. Me ei tosin ehditty ollenkaan lahden toiselle puolelle vanhaankaupunkiin, jossa olisi ilmeisesti ollut ainakin Grimaldien palatsi ja joku vanha linnoitus, mutta se ei edes kauheasti jäänyt harmittamaan. Käveltiinkin vain rantaa pitkin Monte Carlon kasinolle, jossa käytiin sisälläkin (harmi, ettei siellä saanut ottaa kuvia!). Miska halusi välttämättä päästä pelaamaan pelikoneella, johon sai maksettua vain setelillä. Ei tarvittu kuin yksi virhepainallus ja sinne meni koko 10 euron panos... Tilanne, jossa olin itse todella tyytyväinen, etten ole ikinä koittanut onneani pelikoneiden kanssa. 

Yksi asia, joka Monacosta jäi päällimmäisenä mieleen, oli kuitenkin pariskunta, jotka kuljettaja toi kasinon eteen juuri kun siinä seisoskeltiin. Komeasta autosta astui ensin ulos lyhyt, noin 60-70 -vuotias, äärimmäisen yliruskettunut (lue: oranssi), kalliisti pukeutunut mies, ja heti perään noin 185-senttinen itäeurooppalaisen näköinen kaunotar varmaan muutaman tonnin vaatteet päällä ja aurinkolasit silmillä. Tämä pariskunta meni siinä sitten käsi kädessä viereiseen ravintolaan lounastamaan samalla, kun piccolo parkkeerasi auton kasinon eteen. Mielestäni tilanne oli niin klassinen kuin suoraan jostain elokuvasta, ettei voinut kuin nauraa kun sen näki omin silmin oikeassa elämässä... Mitäpä rahalla ei saisi!

Monaco

Monte Carlon kasino

Muutamia huvijahteja

Monacossa viihdyttiin lopulta vain muutama tunti, ja jatkettiin siitä uudelleen junalla ihan Italian rajalle asti pieneen Menton-nimiseen kaupunkiin. Mentonistakin oltiin luettu internetistä, jossa sitä kuvailtiin mm. "Ranskan helmeksi" kauneutensa takia. Kaupunki olikin todella ihana. Syötiin myöhäiseksi lounaaksi todella hyvää pizzaa ihan rannan vieressä, minkä jälkeen lähdettiin kävelemään vanhaan kaupunkiin (kuinkahan mones sellainen jo tällä reissulla!). Tämäkin vanha kaupunki oli kukkulan laella, ja todella nätti. Otettiin kojusta aitoa italialaista jäätelöä (makua pistaasi-nutella, ai että!) ja drinkkien jälkeen lähdettiin takaisin Nizzaan. Illalliseksi syötiin meksikolaisessa alkupalalautanen puoliksi, oli nimittäin maha sen verran täynnä vielä niistä Mentonin pizzoista.

Pizzaa Mentonissa

Pelattiin petankkia rantakivillä, ja oli niille muutakin käyttöä...

Mentonin vanha kaupunki

Torstaina lähdettiin keskipäivän junalla kohti Marseillea; tosin alettiin molemmat tulla toisiin ajatuksiin, koska oltiin ehditty niin ihastua Nizzan seutuun. Kaiken lisäksi torstaina oli paras sää siihen mennessä - auringossa valehtelematta lähemmäs 30 astetta. Marseillen sää sen sijaan lupaili melkein 10 astetta viileämpää ja puolipilvistä... Ei kuitenkaan auttanut, koska junaliput ja hotelli oli jo varattuna. Kahden aikaan saavuttiin siis Marseilleen. Oltiin varattu hotelli ihan juna-aseman vierestä, koska oltiin haluttu olla käytännöllisiä: seutu oli kuitenkin sen verran kämäistä (vaikka hotelli oli saman hintainen kuin aiempikin), että Nizzasta lähtö alkoi harmittaa entistä enemmän. Lähettiin kuitenkin siitä sitten satamaan kävelemään. Täytyy sanoa, että satama-alueesta tuli ihan mieleen Helsinki. Vaikka oltiin samoilla korkeuksilla kuin Rivierallakin, palmuja ei näkynyt ja oli muutenkin hyvin samanlainen tunnelma kuin Suomessa kesällä. 

Meillä meinasi iskeä paniikki, kun tajuttiin että kello on neljä ja kaikki sataman ravintolat olivat sulkemassa lounasajan ja illallisen välisiksi tunneiksi. Löydettiin onneksi paikka, josta saatiin vielä ruokaa - itse tosin tilasin vahingossa kinkku-vuohenjuustosalaatin (listassa luki pelkkä vuohenjuusto), enkä oikein kinkusta piittaa... No mutta maha tuli kuitenkin täyteen. Käveltiin siitä vielä yhteen linnoitukseen, josta oli hyvät näkymät kaupunkiin. Pimeän tullen tehtiin vielä kävelykierros vanhassa kaupungissa (missäs muuallakaan), minkä jälkeen palattiin satamaan illalliselle. Syötiin erittäin hyvät sushit ja jatkettiin siitä ekstemporee vielä yksille läheiseen irkkupubiin. Tajuttiin siellä, että onkin Halloween, ja pubissa oli just aloittamassa livebändi soittamaan. Bändi osoittautuikin tosi hyväksi, ja päädyttiin ottamaan vielä toisetkin. Olin niin innoissani, kun sai pitkästä tuopin oikeeta siideriä! Oli myös hauska nähdä ranskalaiset vauhdissa, kun bändi huudatti yleisöä jollain ranskalaisella biisillä, jonka kertsi meni suunilleen näin: "Uuuu! Aaaa!"

Marseillen vanhassa satamassa

Satama illalla

Halloween irkkupubissa

Seuraavana päivänä kysyttiin hotellin respasta, olisiko lähistöllä mitään kivoja maalaiskyliä, koska kaupungeissa pyörimisen jälkeen oltaisiin haluttu nähdä vähän toisenlaisiakin paikkoja. Respa suositteli Aix-en-Provencea, jonne pääsi nopeasti junalla, joten lähdettiin sitten sinne. Sinne päästessä tosin huomattiin, että marseillelaisten käsitys "maalaiskylästä" on vähän eri kuin meidän: paikka oli kyllä hieno, mutta ihan täysi kaupunki. Marseille taitaa tosin olla Pariisin jälkeen Ranskan toiseksi suurin kaupunki, joten siihen nähden Aix-en-Provence oli huomattavasti rauhallisempi. Kaupungissa oli paljon vanhoja rakennuksia ja suihkulähteitä, mutta oltiin kyllä päivän päätteeksi vähän pettyneitä, että kehuttu Provencen maaseutu jäi nyt tällä kertaa näkemättä. Illalla kuitenkin syötiin todella hyvin Marseillessa, löydettiin ravintola, josta sai 15 eurolla kolmen ruokalajin todella hyvä menun. Henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi lohi-tartar, eli sitruunalla kypsytetty raaka lohi. Ai että! Illan päätteeksi palattiin vielä edellisen illan irkkupubiin, mutta koska tällä kertaa siellä ei ollut livebändiä, oli menokin aika kuiva (vaikka oli perjantai), ja lähdettiin jo yksien tuoppien jälkeen. 

Aix-en-Provence

Aix-en-Provence

Lohi-tartar. Nam!

Viimeisenä päivänä meillä oli juna Pariisiin kahdeksalta illalla. Ennen sitä käytiin kuitenkin kahdella eri risteilyllä: ensin Ifin saarella, jossa on vanha linnoitusvankila. Vankila on tullut tunnetuksi Monte Criston kreivi -romaanin tapahtumapaikkana. Paikka oli ihan mielenkiintoinen, varsinkin jos jaksoi lukea kuvaukset selleistä (toiset jaksoi, toiset ei...): esim. yhdessä sellissä oli erään kapinallisjohtajan ruumis lojunut rangaistuksena yhdeksän vuotta. Seuraava risteily oli kahden tunnin risteily Calanqueseille, eli kalkkikivikukkuloille. Niitä on Marseillen ympäristössä merenrannassa lukuisia, ja ne olivat kyllä mahtavan näköisiä veneeltä katsottuna. Risteily oli kuitenkin ehkä vähän liian pitkä ja yläkannella sen verran kylmä tuuli, että olenkin ollut viikon flunssassa sen jälkeen. Oli kuitenkin sen arvoista! Risteilyt olivat meidän mielestä Marseillen parasta antia, itse kaupunki kun ei ollut mitenkään erityisen kaunis. 

Monte Criston kreivi...

If-saarelta

If-saari ja linnoitusvankila

Kalkkikivivuoria

Auringonlasku satamassa

Illalla hypättiin sitten Pariisiin menevään TGV-luotijunaan. Matka kesti vaivaiset kolme tuntia, ja ottaen huomioon että päästiin junalla muutaman metropysäkin päähän kotoa, se oli huomattavasti nopeampi vaihtoehto kuin lentäminen. Kaiken lisäksi jonkin käsittämättömän tarjouksen vuoksi ykkösluokan liput olivat tuolla vuorolla halvempia kuin kakkosluokan, eli saatiin vielä matkustaa erittäin mukavasti. Kaiken kaikkiaan siis tosi onnistunut loma, ja vähän jopa harmitti palata näihin Pariisin sateisiin säihin. En voi muuta kuin suositella Etelä-Ranskaa!