Versailles ja muuta mukavaa

Pari viikkoa on taas vierähtänyt ihan huomaamatta. Suurin osa ajasta on mennyt ihan tylsissä arkihommissa ja yliopistolla ravatessa, mutta ollaan tässä keretty onneksi muutakin tekemään. Kivoin juttu viime viikoilta oli ehkä päivä Versaillesissa, joten ajattelin kertoa siitä vähän tarkemmin.

Versailles on siis n. 20 km Pariisin ulkopuolella sijaitseva pikkukaupunki, joka on alunperin syntynyt kuninkaallisen palatsin ympärille. Ranskan hovi muutti Aurinkokuninkaan (ja nyt ei ole kyse Aurinkokuningas Tammisesta, vaikka Miska niin toivoisikin) aikana 1600-luvulla Pariisista sinne rakennettuun palatsiin, koska halusi päästä pois kaupungin saasteista. Sittemmin palatsi kasvoi aika hulppeaksi kokonaisuudeksi, johon kuuluu valtava puutarha, pienempiä palatseja ja jopa maatila. Hovi asusti siellä aina Ranskan vallankumoukseen asti (1789), jonka seurauksena kuningas ja kuningatar menettivät päänsä.

Noniin, mutta se siitä historianluennosta. Lähdettiin siis viime perjantaina käymään Versaillesissa ruotsalaisen kaverimme Åsan kanssa. Alunperin oli ollut tarkoitus mennä sinne edellisenä sunnuntaina isommalla porukalla, mutta lauantai-iltana nautittu sangria teki tepposet eikä sattuneista syistä sitten jaksettukaan... No mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Itse olin käynyt Versaillesissa jo kerran aikaisemmin, mutta silloin näin vain osan paikoista. Nyt vietettiin paikalla 6 tuntia ja siinä ajassa ehdittiin näkemään kaikki näkemisen arvoinen, mutta kauemmankin siellä olisi viihtynyt. Pelkästään palatsikierrokseen (johon itsessään kuuluu vain pieni osa koko palatsista) kului melkein kaksi tuntia, ja valtavan puutarhan kiertelyyn loput. Palatsikierrokseen kuului mm. kuninkaan ja kuningattaren pröystäilevästi sisustetut makuuhuoneet, historiankirjoista tuttu Peilisali sekä kappeli, jossa kuningasparit on aikanaan vihitty. Puutarhaan astuessa ensimmäisenä silmään pistivät hulppeat tekolammet, joissa olisi ollut mahdollisuus veneillä, sekä tiptop-kuntoon parturoidut kukkaistutukset ja pensaat. Puutarhasta ostettiin jäätelöt ja lähdettiin etsimään kahta pienempää palatsia, joiden löydyttyä oltiin kyllä jo niin kyllästyneitä katselemaan yhtä naurettavan kultakoristeista huonetta toisensa perään, ettei kauaa niissä edes viihdytty. Lopulta meidän kaikkien ehdottomaksi suosikiksi nousi Marie-Antoinetten maatila, joka varmaan monelta turistilta jää kokonaan näkemättä.

Versaillesin palatsi

Peilisali

Näkymää palatsin puutarhaan

Marie-Antoinette oli siis viimeinen kuningatar ennen vuoden 1789 vallankumousta ja tunnettu turhamaisuudestaaan sekä tuhlailevaisuudestaan (jonka osaltaan uskotaan johtaneen vallankumoukseen). Versaillesin nähtyään ei ole vaikea uskoa, miksi nälkää näkevää kansaa alkoi ketuttaa. Marie-Antoinetten järjettömyyden huippu oli kuitenkin juuri tuo maatila - tarina kertoo että mimmillä oli hinku paeta hovin kiemuroita leikkimällä maatilan emäntää, ja tuota tarkoitusta varten hänelle rakennutettiin palatsin maille oma pieni kylä. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka olen koko pienen ikäni halunnut maaseudulta kaupunkiin, tuossa kylässä voisin kyllä viettää päivän jos toisenkin. Rakkaan isosiskoni sanoin voisin todeta, että oli todella idyllistä! 

Marie-Antoinetten maatila

Piknikillä maaseudun rauhassa

Maatilalla vietettiin pikinik niillä eväillä, jotka oltiin saatu sniikattua palatsin turvatarkastuksen läpi (vinkki: viinipullon saa vietyä, kun ei vain näytä käsilaukun lisäksi kangaskassin sisältöä, näyttää mahdollisimman paljon ranskaataitamattomalta turistilta ja ei ole huomaavinaankaan piippaavaa turvaporttia). Ihailtiin auringonlasku palatsin mailla, ja Pariisiin menevään junaan hypättiin lopulta vasta puoli yhdeksältä. Onnistunut päivä kaiken kaikkiaan! Kotiin palattuamme katsottiin Miskan kanssa vielä muutaman vuoden takainen Marie Antoinette -leffa (Miskan sanoin pinkkibikinihinkkichiksiteinihömppäpömppä), kun niin fiiliksissä oltiin.

Palatsin puutarhaa auringonlaskussa

Kukkaistutuksissa ei ole säästelty!

Viikonloppuna kävin myös testaamassa erään lähibaarin venezuelalaisen ystäväni Geraldinen kanssa. Yleisesti ottaen en ole ollut niin kamalan vakuuttunut näistä meidän lähikulmien kuppiloista, mutta kyseinen Le Cyrano oli kyllä todella symppis paikka sisustusta, musiikkia ja henkilökuntaa myöten, mikä Ranskassa on aika paljon sanottu (ja allekirjoittaneen sydämenhän voittaa aina puolelleen hyvällä sangrialla...) Ainut miinuspuoli oli suht. aikainen sulkemisaika, klo 1.30. Sunnuntaina puolestaan syötiin brunssia Suomi-porukalla, kun Tuulin poikaystävä ja Miskan kaveri Kalle oli Amsterdamista kyläilemässä. Kiitos Kallen meillä toimii nyt myös yliopiston VPN-yhteys ja siten YLE Areena yms. suomalaiset netti-tv:t. Hyvästi siis elämä ja tervetuloa Serranon perhe- ja Silta -maratonit (ja Miskan tapauksessa ikävä kyllä myös Salkkarit...)!

Geraldinen kanssa lähikuppilassa

Sunnuntaibrunssi

Ai niin, täytyy vielä mainita, ettei se kesä ihan ohi vielä ollutkaan. Viime päivinä ollaan päästy helposti hellelukemiin ja auringostakin on saanut nauttia ihan kiitettävästi. Päivät on käytetty hyödyksi viettämällä kesän viimeisiä piknikejä sekä istumalla puistoissa ja Seinen varrella.

Hyppytunnin viettoa Seinen rannalla

Piknik-ilta

Lähipuisto - tuolla kelpaa pappamafioiden viettää iltapäiviä!

Tulevaa viikonloppua olen odottanut jo kauan, saadaan nimittäin vieraaksi saksalainen Katrin, johon tutustuin alunperin neljä vuotta sitten asuessani Barcelonassa ja jonka kanssa olen pysynyt hyvinä ystävinä siitä asti. Viime tapaamisesta on kuitenkin ehtinyt vierähtää jo 2,5 vuotta, joten aivan mahtavaa treffata nyt täällä Pariisissa. Mukava viikonloppu tulossa siis, siitä lisää myöhemmin!